Tekijä: Kati Kujala

Luopumista, ei luovuttamista

Luopumista, ei luovuttamista

11.4.2022 ”Useimmat päivät pian unholaan vaipuu, joitakin kauemmin muistella saa. Kipein ja suloisin niistä jää kaipuu, yhdessä jotka me taivalletaan.” Kuluneen, tänä vuonna vähemmän keväisen, maaliskuun olen käynyt pientä ”jaakopinpainia” itseni ja ajatusteni kanssa. Jakanut samankaltaista tuskaa työporukan kanssa. Kun sydämestään tekee työtä noiden mummujen 

Tehokkuus – nykyajan kirosana

Tehokkuus – nykyajan kirosana

11.1.2022      Hyvää alkanutta vuotta! Uuden vuoden alkaessa olen paljon pohtinut mennyttä ja tulevaa, eläen kuitenkin tätä päivää. Miettinyt koronan vaikutusta tuleviin aikoihin työnantajan näkövinkkelistä, taivastellut polttonesteiden hinnan nousua, ihmetellyt lakkoilevia teollisuuden ammattien työntekijöitä; me hoitoalan ihmiset kun emme voi lakkoilla saadaksemme korkeampaa korvausta tekemästämme työstä. 

Perjantaina 28.5.2021

Perjantaina 28.5.2021

Elämä ei aina ole reilua. Siksi tämäkin kirjoitus oli kirjoitettava. 

Sain tiistaina 25.5.2021 tiedon, että minulla on follikulaarinen kilpirauhassyöpä.

Tuo sana on hirviö. Syöpä. 

Minulla. Perusterveellä ihmisellä. Syöpä.

Kaikki piti olla ihan hyvin, koska biopsia oli puhdas. Niin no, siitä ohutneulanäytteestä on toki aikaa jo puolitoista vuotta, eikä tässä aikavälillä ole koettu tarpeelliseksi uutta näytettä ottaa, odoteltiin vain, että struumakyhmy, hyvänlaatuinen sellainen, kasvaa tarpeeksi, jotta se voidaan leikata. Se leikkaus oli 16.4.2021. Yrittäjän on hirvittävän helppo tällä alalla jäädä sairauslomalle kahdeksi viikoksi, mutta onneksi meillä on niin hyvä työporukka, että se sittenkin oli mahdollista. 

Leikkauksesta toivuttuani unohdin autuaasti koko asian. Kunnes koitti tuo tiistai, jolloin maailma pyörähti ylösalaisin, palikkatorni hajosi alta ja mieli myllersi kuin betonimylly mäskiä. 

Kaikki se, mitä tällä haavaa itse tuosta syövästä tiedän, on, että 90% siitä paranee. Leikkauksessa poistetaan loput kilpirauhasesta, radiojodihoidolla tuhotaan kilpirauhaskudos. Kaikenlaisia kuvauksia lienee myös tulossa, verikokeita, mutta niistä en tiedä vielä tuon taivaallista. Kaikki aikanaan. 

Ajattelin, että itselleni helpoin tie puhua tästä asiasta on kirjoittaa siitä. Toki puhunkin vielä puhumasta päästyäni, siitä voit olla varma. 

Mitä tämä kaikki tarkoittaa yrityksen näkövinkkelistä katsottuna? En tiedä, muuta kuin sen, että työt jatkuvat, meillä on hyvä porukka edelleen tekemässä hommia, sijaisrepertuaari tuntuu kasvavan ihan huomaamatta, olen siitä ikikiitollinen. Mutta se, mihin tämä vaikuttaa on palveluiden kirjo. Olen päättänyt että lopetamme siivous- ja kauppa- sekä asiointipalvelut 1.6.2021 alkaen. Keskitymme täysillä ydinosaamiseemme, eli ikäihmisten hoivapalveluihin. 

Tässä kohtaa emme myöskään pysty ottamaan uusia asiakkaita, vaan hoidamme nyt palveluidemme piirissä olevat ikäihmiset samalla hyväksi havaitulla tavalla kuin tähänkin asti. Asiakkaan parasta ajatellen. 

 

Elämässä kääntyi nyt aivan uusi lehti, oikeastaan alkoi aivan uusi kirja. Ei kai meistä kukaan osaa ajatella, että tällainen sattuisi omalle kohdalle? Tämäkin polku on nyt kuljettava, yhdessä ja erikseen. Niin paljon olen tukea saanut jo tähän mennessä, että en voi kuin kiittää. Toivon, että kanssakulkijoita riittää sitten niinä oikeasti huonoinakin aikoina ja päivinä, niitäkin varmasti tulee. Siihen saakka, yhdessä tästä selvitään!

 

Kesää kohti,

-Kati-

Kohtaamisen tärkeys

Kohtaamisen tärkeys

Tulla kuulluksi, tulla nähdyksi, tulla kohdatuksi. Kun minä vanhenen, haluan, että minua kuunnellaan kun minulla on asiaa. Kuunnellaan, vaikka puhuisin asian vierestäkin. Kun minä vanhenen, haluan, että minut nähdään ihmisenä, yksilönä, naisena, omana itsenäni. Minuna. Kun minä vanhenen, haluan, että minut kohdataan. Ihmisenä. Yksilönä. Naisena.